Progressive retinal atrophy eli PRA

PRA on lyhenne sanoista progressive retinal atrophy, eli suomennettuna etenevä verkkokalvon rappeuma. Kuten jo nimestä voidaan päätellä, kyseessä on etenevä rappeumasairaus, eli vastasyntyneessä eläimessä ei ole sairauden aiheuttamia muutoksia, vaan muutokset kehittyvät eläimen elämän aikana.

PRA aiheuttaa silmän verkkokalvolla sijaitsevien valoa aistivien solujen (tappi- ja sauvasolut) rappeutumisen ja solukuoleman. PRA johtaa aina lopulta eläimen täydelliseen sokeutumiseen. 

PRA:a tavataan monilla koira- ja kissaroduilla ja tutkimuksissa on havaittu, että siitä on olemassa eri geenien välityksellä periytyviä muotoja. Viime vuosien aikana osa näistä geeneistä on tunnistettu ja siten saatu aikaan kaupallisia geenitestejä, joiden avulla voidaan selvittää eläimen genotyyppi eli perimä tiettyjen PRA-geenien suhteen. 

Vuonna 2007 löydettiin hitaasti etenevän PRA:n abessinialaisilla aiheuttava geenimutaatio ja pian tämän jälkeen markkinoille saatiin kaupallinen geenitesti, jonka perusteella pystytään luotettavasti selvittämään kissan PRA-status. Testi on Kissaliiton rekiströintisääntöjen mukaan pakollinen ja sallituista yhdistelmistä ei voi syntyä PRA:an sairastuvia kissoja.

  PRA:n vaikutukset kissaan

Varhaisia PRA-muutoksia ei tavallisesti huomaa mitenkään kissan käytöksessä, vaan ne havaitaan silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin tekemässä silmäpeilaustutkimuksessa. 

Rappeumamuutokset alkavat silmän verkkokalvon ääreisosista ja soluista ensimmäisinä vaurioituvat sauvasolut. Sauvasolut ovat herkempiä aistimaan valoa kuin tappisolut, joten PRA aiheuttaa ensimmäisenä oireena hämäränäön heikentymisen. Sairauden edetessä myös värejä aistivat tappisolut rappeutuvat, ja lopulta kissa sokeutuu täysin. 

Hitaasti etenevän PRA:n etenemisnopeus on hyvin yksilöllistä. PRA ei aiheuta kissalle kipua, ja sokea kissa voi elää normaalia kissanelämää. Sokeutumisen jälkeen kissan ympäristö tulisi pitää mahdollisimman samanlaisena, eikä sokeaa kissaa tule missään olosuhteissa päästää ulkoilemaan valvomatta. Koska PRA sokeuttaa kissan asteittain, PRA:ta sairastavat kissat sopeutuvat yleensä sokeuteen erittäin hyvin – joskus jopa niin hyvin, ettei omistaja edes huomaa kissan olevan sokea.

  PRA:n eri muodot ja periytyminen

Abessinialaisilla ja somaleilla tavataan PRA:n kahta eri muotoa: nopeasti ja hitaasti etenevää. Näistä kahdesta hitaasti etenevä muoto on huomattavasti yleisempi. 

Hitaasti etenevän muodon aiheuttaa mutaatio CEP290-geenissä ja se periytyy autosomaalisesti resessiivisesti, eli CEP290-geeni sijaitsee tavallisessa kromosomissa (ei sukupuolikromosomissa) ja kissan täytyy siten periä molemmilta vanhemmiltaan viallinen eli mutatoitunut geeni, jotta sille voisi puhjeta PRA.  Kissan status hitaasti etenevän PRA:n suhteen voidaan selvittää kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä. Kissa voi olla statukseltaan

  • negatiivinen (N/N), jolloin sillä ei ole mutaatiota CEP290-geenissä kummassakaan vastinkromosomissa
  • kantaja (N/rdAc), jolloin sillä on toiselta vanhemmalta peritty normaali CEP290-geeni ja toiselta vanhemmalta mutatoitunut versio
  • positiivinen (rdAc/rdAc), jolloin se on perinyt mutatoituneen CEP290-geenin molemmilta vanhemmiltaan

Ainoastaan PRA-statukseltaan positiiviset kissat voivat sairastua hitaasti etenevään PRA:han. Kantaja nimensä mukaisesti ainoastaan kantaa kyseistä geeniä perimässään, muttei ilmennä sitä ilmiasussaan. Aivan samoin kuin esimerkiksi ruskeat silmät eivät voi yhtäkkiä muuttua sinisiksi, vaikka ruskeasilmäinen perimässään sinisilmäisyyttä kantaisikin. 

Mahdollisesti sairastuvien kissojen syntyminen voidaan täysin estää, kunhan tunnetaan vanhempien PRA-status. Negatiivisen kissan jälkeläiset eivät koskaan voi sairastua hitaasti etenevään PRA:han, koska negatiivinen kissa antaa jokaiselle jälkeläiselleen aina yhden normaalin CEP290-geenin. Kantajan lisääntymiskumppaniksi pitääkin siksi aina valita negatiivinen kissa. Jos kaksi kantajaa yhdistetään, on jälkeläisistä teoreettisesti laskettuna yksi neljäsosa negatiivisia, puolet kantajia ja yksi neljäsosa positiivisia. Kantaja-kantaja – yhdistelmästä voi syntyä siis myös positiivisia jälkeläisiä, kun taas kantajan ja negatiivisen kissan jälkeläiset ovat statukseltaan joko negatiivisia tai kantajia. 

Positiivista  kissaa ei suositella käytettäväksi jalostukseen, mutta jos niin jostain syystä pitäisi tehdä, tulee positiivinen kissa yhdistää ehdottomasti negatiivisen kissan kanssa, jolloin syntyneet jälkeläiset ovat kaikki vain kantajia, eikä niistä yksikään voi sairastua hitaasti etenevään PRA:han.

Harvinaisempi PRA-muoto abessinialaisilla ja somaleilla on nopeasti etenevä muoto, joka aiheuttaa kissan täydellisen sokeutumisen jo pentuna.  Tämän PRA-muodon aiheuttaa yksittäinen geenimutaatio CRX-geenissä ja se periytyy autosomaalisti dominoivasti eli CRX-geeni sijaitsee tavallisessa kromosomissa (ei sukupuolikromosomissa). Tällöin kissa sairastuu, jos se saa yhdenkin viallisen geenin jommalta kummalta vanhemmaltaan. Tämäkin mutaatio voidaan tunnistaa kaupallisella geenitestillä ja kissa voi olla

  • terve (N/N), jolloin sillä ei ole mutaatiota CRX-geenissä
  • heterotsygootti sairas (N/Rdy), jolloin kissa on saanut mutatoituneen CRX-geenin jommalta kummalta vanhemmaltaan ja sairastuu nopeasti etenevään PRA:an
  • homotsygootti sairas (Rdy/Rdy), jolloin kissa on saanut mutatoituneen CRX-geenin molemmilta vanhemmiltaan; kissa ja kaikki sen mahdolliset jälkeläiset sairastuvat nopeasti etenevään PRA:an

Sairastuneen kissan vanhemmista vähintään jompikumpi on siis aina myös sairas. Tämä PRA-muoto on erittäin harvinainen, koska sairastuneet kissat voidaan tunnistaa jo niiden ollessa hyvin nuoria, ja koska kahden tämän PRA-muodon osalta terveen kissan jälkeläisistä yksikään ei voi sairastua tähän PRA-muotoon. Terve kissa ei siis voi kantaa tätä PRA-muotoa perimässään.

Eri PRA-muodot ovat toisistaan riippumattomia, eli kissan status hitaasti etenevän PRA:n suhteen ei kerro mitään sen statuksesta nopeasti etenevän PRA:n suhteen, eikä päinvastoin.

   Historiaa

PRA todettiin abessinialaiskissalla ensimmäisen kerran Ruotsissa vuonna 1977. Somaleilla ensimmäisen tapauksen diagnosointiajankohtaa ei ole dokumentoitu, mutta niitäkin alettiin tutkia laajamittaisesti samoihin aikoihin kuin abessinialaisiakin. Pian sen jälkeen voitiin havaita sairauden levinneen laajasti Ruotsin abessinialaispopulaatioon ja pystyttiin sairastuneiden kissojen keskinäisten sukulaisuussuhteiden perusteella päättelemään, että PRA periytyy resessiivisesti eli väistyvästi yhden geenin välityksellä (monogeenisesti). 

1980-luvulla todettiin ensimmäiset PRA-tapaukset abessinialaisilla ja somaleilla myös Alankomaissa, Suomessa, Iso-Britanniassa, Tanskassa ja Norjassa. Sairastuneita kissoja tutkittaessa havaittiin, että ensimmäiset muutokset voitiin tyypillisesti nähdä kissan ollessa noin 18–24kk ikäinen, ja pitkälle edenneet muutokset voitiin todeta keskimäärin kissojen ollessa noin neljän vuoden ikäisiä. PRA on siis hitaasti etenevä sairaus. 1980-luvulla Iso-Britanniassa todettiin PRA-muutoksia myös hyvin nuorilla kissoilla ja havaittiin, että tämä nuorena puhkeava PRA periytyy dominoivasti eli vallitsevasti yhden geenin välityksellä. Silmätarkastuslöydösten perusteella näitä kahta PRA-muotoa ei pysty erottamaan toisistaan.

Kolmenkymmenen vuoden ajan kasvattajien ainoa keino yrittää välttää PRA:han sairastuvien kissojen syntyminen oli tutkituttaa jalostuskissojen silmät ja poistaa PRA-sairaat sekä tunnetut PRA-kantajat jalostuksesta. Näin saatiin huomattavaa edistymistä aikaan; kun 1980-luvulla Pohjoismaisista abessinialaisilla tehdyssä tutkimuksessa kissoista 45 % oli PRA-kantajia, 45 % PRA-positiivisia ja vain 10 % PRA-negatiivisia, kun taas vuonna 2009 vastaavassa Pohjoismaisessa tutkimuksessa kantajia oli 30 %, positiivisia 5 % ja negatiivisia 65 %. 

Vuonna 2007 löydettiin hitaasti etenevän PRA:n abessinialaisilla aiheuttava geenimutaatio ja pian tämän jälkeen markkinoille saatiin kaupallinen geenitesti, jonka perusteella pystytään luotettavasti selvittämään kissan PRA-status. Geenitesti voidaan tehdä minkäikäiselle kissalle tahansa, koska yksilön genotyyppi määräytyy sillä hetkellä, kun siittiö hedelmöittää munasolun ja alkionkehitys alkaa.

  Lähteet

Tekstin kirjoittanut ©  ell Vuokko Pekkola, joka on käyttänyt lähteinä:

  • Narfsröm K. PRA in Abyssinian cats in Sweden. Veterinary Record. 1981. 109: 1, 24.
  • Barnett K C, Curtis R. Autosomal dominant progressive retinal atrophy in Abyssinian cats. Journal of Heredity. 1985. 76: 3, 168 – 170.
  • Menotti-Raymond M, David V A, Schaffer A ym. Mutation in CEP290 discovered for cat model of human retinal degeneration. Journal of Heredity. 2007. 98: 3, 211 – 220.
  • Narfström K, David V, Jarret O ym. Retinal degeneration in the Abyssinian and Somali cat (rdAc): correlation between genotype and phenotype and rdAc allele frequency in two continents. Veterinary Ophthalmology. 2009. 12: 5, 285 – 291.
  • Tepponen H, Virjamo V, Viuha V, Hietala S. Kissankasvattajan peruskurssi. Kissaliiton Koulutustoimikunta 2012.