Onko se kettu vai kissa? Sehän on somali!

Jos haluat kissan, joka pääasiassa kököttää sohvalla, ei valintasi ole somali. Suurikokoista oravaa tai pientä kettua muistuttava somali on aktiivinen ja ihmisrakas kissa, joka vaatii huomiota.

Ensimmäiset somalit syntyivät kahden pitkä­karvageeniä kantavan abessinialaisen risteytyksenä USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa 60-luvulla. Kanadassa näyttelyssä vuonna 1963 Aby-kasvattaja Mary Mailing toi tuomari Ken McGillin arvosteltavaksi kissan, jonka tuomari havaitsi olevan standardiltaan kuin aby, mutta pitkäkarvainen. Tuomari ihastui kauniiseen kissaan niin, että pyysi saada yhden tällaisen itselleen. Tällä kissalla hän aloitti somalikasvatuksen Kanadassa.

Amerikkalainen Evelyn Mague astutti kaksi abyaan, Lynn-Lee's Lord Dublinin ja Lo-Mi-R Trill Byn, ja pentueeseen syntyi tumma pitkäturkkinen pentu. 

Kissa tuli myöhemmin takaisin Evelynin kissojen suojakotiin, jolloin hän huomasi sen olevan oma kasvattinsa, pitkäkarvainen abessinialainen. Kissan kauneus teki vaikutuksen Evelyniin ja niin hän päätti aloittaa tämän "uuden" rodun kasvattamisen. 

Vuonna 1972 hänelle syntyi abessinialaisistaan pentue, jonka kaikki kissat olivat pitkäkarvaisia. Tämä vuosi oli myös Amerikan somalikissayhdistyksen perustamisvuosi. Huhut kertoivat muillekin abykasvattajille syntyneistä pitkäkarvaisista pennuista, mutta ne annettiin pois kaikessa hiljaisuudessa. Koska abykasvattajat pitivät näitä pitkäkarvapentuja epätoivottuina jälkeläisinä pentueissaan, Evelyn Mague antoi rodulle nimen somali, Somalian mukaan, joka oli Abessinian, abyjen alkuperäisen kotimaan naapurimaa.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että pitkäkarvageeni on todennäköisesti tullut abessinialaisrotuun jo 1930-40-luvulla Englannissa. Tällöin oli pulaa abyuroksista ja on jouduttu turvautumaan muihin rotuihin. Sekä USA:n että Australian somalien tiedetään periytyvän Englannista tuoduista abessinialaisista.

Euroopan valloittamisen somalit aloittivat vuonna 1978. Jutta Breight toi Kanadasta Saksaan punaisen somalitytön, nimeltään Lili Forever Amber. Seuraavana vuonna Monique Prunier toi Ranskaan Evelyn Maguen kissalasta somalipariskunnan (riistanväriset Lynn-Lee's Picasso ja Lynn-Lee's Pearl) sekä riistanvärisen naaraan, Di Le's Priman. Nämä kolme ovat useimpien ranskalaisten somalien esivanhemmat. Vuonna 1980 Sveitsiin tuotiin ensimmäinen somali, punainen Lynn-Lee's Jonhy Walker. Seuraava vuosi, 1981, oli merkittävä vuosi, koska tällöin rotu hyväksyttiin FIFe:ssä.

Ensimmäinen somali Suomeen 1983

Pirkko Heinonen toi Suomeen ensimmäisen somalin vuonna 1983 Australiasta. Riistanvärinen EC Josinia Musaid eli Seidi valloitti olemuksellaan muutkin kuin Heinosen perheen. Seidin ensimmäinen pentue syntyi Norjaan tehdyn astutusmatkan tuloksena, isä oli USAn tuonti Millcreeck's Reynard Jr. Samana vuonna saatiin tänne Ruotsista ensimmäinen punainen somalityttö, Sinian Chispa Del Sol. Norjaan ja Ruotsiin somalit olivat tulleet myös 80-luvun alussa. 

Kiinnostus somalirotuun lisääntyi ja uusilla tuonneilla saatiin kasvatus vauhtiin. Leena Jokela toi Ruotsista riistanvärisen naaraan (Grönkullas Gertrud) ja punaisen uroksen (Soma Porthos), Tarja Säily riistanvärisen uroksen (Grönkullas Gilbert) ja Anne Hellsten riistanvärisen uroksen (Soma Athos). Näin alkoi somalien kasvatus ja nyt kissamme ovat kuuluisia kauneudestaan ympäri maailmaa.

Komeat somalimme ovat menestyneet niin kotimaan näyttelyissä kuin Euroopassakin. Eräänlainen tunnustus lienee sekin, että eniten FIFen maailmanvoittajatitteleitä on saanut suomalainen somali (EP WW96 WW97 WW98 WW99 SW99 WW2000 Bluestream's Dundee), riistanvärinen kastraatti on ollut viitenä vuonna peräkkäin World Winner. 

Alkuvuosina somalit arvosteltiin näyttelyissä puolipitkäkarvaisten kissojen kanssa, mutta vuonna 1992 ne siirrettiin lyhytkarvakategoriaan, koska niiden standardi on turkin pituutta lukuunottamatta aivan sama kuin abessinialaisten. Somaleita rekisteröitiin eniten vuonna 1993 (153kpl). Viime vuosina somaleita on rekisteröity suurinpiirtein sama määrä kuin abessinialaisiakin, eli noin kolmas osa huippuvuosien määrästä.

Ulkoinen olemus

Somali muistuttaa suurikokoista oravaa tai pientä kettua ulkoiselta olemukseltaan, sen villi ulkonäkö lumoaa katsojan. Sen sanotaan muistuttavan ilvestä ja siitä käytetään myös nimitystä kissa-koira sen koiramaisen uskollisen luonteensa takia.

Mutta ennen kaikkea somali on erittäin viehättävä puolipitkä­karvainen kissa. Se on keskikokoinen ja sopusuhtainen, siinä ei ole mitään ylikorostettuja piirteitä. Pitkä "ketunhäntä", tuuheat “pöksyt” ja monilla aikuisilla oleva komea kauluri tekevät koko kissasta todella upean näköisen. Takatassuissa loistavat turkin tickingin väriset “saappaat” kruunaavat koko komeuden. Myös somaleissa urokset ovat kookkaampia kuin naaraat, urokset painavat 4-6kg ja naaraat 3-4kg.

Rakenne

Vartalon tulee olla keskikokoinen ja keskipituinen. Sen voisi kuvitella muodostavan neliön, joten selän ja jalkojen pituus täytyy olla sopusoinnussa keskenään. Vartalo on kiinteä ja lihaksikas, notkea ja jäntevän tuntuinen. Urokset ovat hieman tanakampia kuin naaraat ja niillä on leveämpi rintaosa ja lihaksikkaampi niska. Kaula on siro ja melko pitkä. Jalat ovat jäntevät ja hoikat, tassut pienet ja soikeat. Häntä on pitkä ja kapeneva ja tuuheakarvainen.

Pää

Somalin pää on keskikokoinen, pehmeälinjainen ja tasasivuisen kolmionmuotoinen, päälaki ja otsa hieman pyöristyneet. Nenä on keskipitkä. Profiilissa on loiva painauma nenän ja otsan yhtymäkohdassa. Painauma ei saa olla liian jyrkkä, mutta profiili ei saa olla myöskään suora. Leuka on voimakas ja hyvinkehittynyt. Korvat ovat aika suuret, tyvestä avoimet ja kärjistään hieman pyöristyneet. Ne sijaitsevat kaukana toisistaan ja niiden kärjissä on mahdollisesti tupsut. Silmät ovat huomiota herättävän kauniit. Ne ovat loistavat, avoimet ja mantelin muotoiset sekä sijaitsevat kaukana toisistaan. Väri voi olla vihreä, meripihka tai kullankeltainen. Tickingin väri reunustaa silmiä ja yleensä myös nenänpäätä.

Turkki

Rodun erikoisominaisuus on turkin ticking eli jokainen selkäpuolen karva on raidallinen. Tämä antaa turkille erittäin kauniin ja elävän vaikutelman. Yhdessä karvassa voi olla jopa kymmenen raitaa, mutta yleensä niitä on kolme ja tumma raita on ulommaisena. Somalin ticking kehittyy hitaammin kuin abessinialaisen. Turkki on tiivis ja laadultaan hyvin hieno, silkkinen, kiiltävä ja pehmeän tuntuinen. Se laskeutuu kauniisti ja vartalon myötäisesti. Hartianseudulta se on lyhyempi kuin muualta. Vaikka turkki onkin pitkä, kissan elegantti olemus täytyy säilyä.

Somalin ilmeeseen vaikuttavat lisäksi kasvoissa olevat “tabbymerkit” eli sillä on tabbykissoille tyypillinen M-kuvio otsassa. Takajalkojen saappaat, varvastupsut, hännänpää ja korvien kärjet ovat myös tickingin väriset. Tummempi sävy kulkee pitkin selkärankaa ja jatkuu hännänpäähän asti.

Turkin väri

FIFe:n hyväksymät värit ovat riista ja punainen, näiden diluutiovärit sininen ja beige sekä kaikkien näiden neljän värin hopeamuunnokset. Sinihopea on näistä ainoa väri, jota ei ole Suomessa, Euroopan näyttelyissä niitäkin näkee.

Somalin yleisin väri on riista. Tällöin kissalla on lämmin aprikoosin värinen tai oranssi pohjaväri, vartalon väri on lämmin punaruskea ja musta ticking, saappaat ja hännän pää ovat myös mustat. Punaisen pohjaväri on myös lämmin aprikoosi, vartalon väri on kirkas ja lämmin kuparinpunainen, mutta ticking on tumma suklaanruskea. Auringon valossa punaisen somalin turkki loistaa kullanhohtoisena. Sinisellä on vaalea kellanruskea, kermanvärinen pohjaväri, vartalo lämmin siniharmaa ja tumma teräksen harmaa ticking. Beigellä on vaalean kermanvärinen pohjaväri, vartalo himmeän beige ja ticking on voimakas lämmin kermanväri. Valkea väri on näillä sallittu ainoastaan leuassa ja nenässä sierainten ympärillä. Hopeakissoilla tulee pohjaturkin olla puhtaan valkoinen ja vain ticking värittää kissaa.

Usein somalin turkin väri ja ticking kehittyy hitaasti, joten turkki voi olla valmis vasta kahden vuoden iässä. Monesti nuoresta, "rumasta ankanpoikasesta" kehittyy kaunis, hehkuvan värinen aikuinen.

Riista	Punainen	Sininen	Beige

Virheet

Näyttelyissä virheiksi katsotaan liian jyrkkä otsapenger eli stoppi, kasvoissa ei saa olla myöskään liikaa kuvioita. Korvat eivät saa olla pienet eikä terävät. Silmät eivät saa olla pyöreät, niiden väri ei saa olla epätasainen, eikä silmärajaukset saa puuttua. Hännässä ei saa olla rengasmaisia kuvioita, kuten ei muuallakaan vartalossa tai jaloissa. Väri ei saa olla kylmän- tai hiekansävyinen. Tukevarakenteinen vartalo on myös virhe.

Sertifikaatin evääviä virheitä:
- siamilaistyyppinen pää
- pyöreä pää
- raitoja kaikissa jaloissa
- piiskamainen häntä
- harmaa tai liian tumma tai liian vaalea alusturkki
- tickingin vähäisyys tai sen puuttuminen standardin edellyttämissä paikoissa
- katkeamattomat kaulanauhat
- kuviot vatsassa ja rinnassa
- valkea laikku
- valkea, joka ulottuu rintaan

Luonne

Somali on luonteeltaan aktiivinen, mutta samalla lempeä ja ihmisrakas kissa. Se osoittaa rakkautensa ja hellyytensä "tassuttamalla", kehräämällä ja suukottelemalla ehdoitta. En ole nähnyt minkään muun rodun olevan niin hellä omille ihmisilleen. Se haluaa olla sylissä, kietoa tassunsa omistajansa kaulan ympärille ja kuiskata korvaan hellyyden sanoja. Joskus tämä läheisyyden kaipuu tuntuu jopa liialliselta ja silloin on pakko sanoa, että nyt riittää. Ja hetken päästä huomaat, että pian on taas vieressäsi uskollinen ystäväsi, somalikissa.

Somali rakastaa toimintaa ja vauhtia, se haluaa osallistua perheensä kaikkiin askareisiin. Se on hyvin sosiaalinen ja puhelias, mutta ei kuitenkaan kovaääninen, sen keskustelu on ilmeikästä kurnutusta ja vienoa maukumista. 

Se on erittäin älykäs ja oppii helposti monenlaisia temppuja. Somali pitää seurasta, joten usein voi olla viisasta hankkia kaksi kissaa yhtäaikaa. Koirien ja muiden kotieläinten kanssa se on myös heti ystävä. Somali pitää ulkoilusta kuten monet muutkin kissat, mutta ei vaadi sitä. Se tottuu helposti valjaisiin, mutta tarhassa ulkoilu on varmasti sen mielestä paras vaihtoehto.

Näyttelymenestystä se on saanut usein myös luonteensa puolesta, koska monet, etenkin urokset, suorastaan rakastavat esiintymistä ja tuomareiden valloittamista.

Terveys

Suomessakin useilta abessinialaisilla löydettiin vuonna 1979-80 perinnöllinen silmäsairaus PRA (Progressive Retina Atrophy eli progressiivinen verkkokalvon surkastuminen). Silloin kasvattajien aktiivinen toiminta testaamalla siitokseen käytettävät kissat sai taudin katoamaan lähes kokonaan. Myös nykyään SRK:n rekisteröintisääntöjen mukaan kaikilta siitokseen käytettäviltä abessinialaisilta ja somaleilta vaaditaan silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin antama todistus siitä, että niillä ei ole tutkimuksissa todettu tätä perinnöllistä silmäsairautta. Lisäksi monet kasvattajat testauttavat siitoskissojensa polvet silloin tällöin tavattujen Patella Luxatio-tapausten vuoksi. Näillä tarkistuksilla valvotaan, että somalit ja abyt säilyvät Suomessa terveenä rotuna.

Hoito

Somalin turkki on helppohoitoinen, se ei takkuunnu, eikä sitä yleensä tarvitse pestä. Somali on kuitenkin tyytyväinen, kun sitä hoidetaan, joten turkin harjaaminen, kynsien leikkaus ja korvien puhdistus on sille mukavia yhdessäolon hetkiä. Näyttelyissä käyvät somalit tottuvat helposti turkin pesuun ja kuivattamiseen.
 

Abyvariantti Somali on rotuna suhteellisen nuori, joten on hyvä, että abessinialaista saa käyttää edelleen somalikasvatuksessa. Näin saadaan uutta "verta" ja tyyppiä voidaan parantaa standardin mukaiseksi. Somalin ja abessinialaisen yhdistelmästä syntyviä abessinialaispentuja saa käyttää vain somalikasvatuksessa. EMS-koodiin ne saavat värikirjaimen perään merkinnän var, joka kertoo niiden perimässä olevasta pitkäkarvageenistä. Näyttelyissä nämä abyvariantit ovat pärjänneet hyvin, usein tuomarit pitävät niiden ilmeen lempeydestä ja pehmeydestä, joka on somalilta peräisin. Niillä voi olla myös vähän pidempi ja pehmeämpi turkki. Luonteeltaan ne sijoittuvat eloisan somalin ja hieman riehakkaamman abyn väliin. © Riitta Sinervirta 2000

Abessinialainen

Abessinialainen on kissa jonka voisi hyvin kuvitella Afrikan savanneille. Turkin ticking antaa abyn olemukseen villin säväyksen, se tuo mieleen pienoiskokoisen Puuman tai Aavikkoilveksen.

Ensimmäiset abessinialaiset Suomessa

Ensimmäiset abessinialaiset tulivat Suomeen Saksasta vuonna 1961. Ne eivät kuitenkaan saaneet koskaan jälkeläisiä. Myöhemmin 60-luvulla tuotiin useita muitakin abessinialaisia Ruotsista, Hollannista ja Saksasta. Ensimmäiset pentueet syntyivät 1966. Suomen ensimmäiset abyt olivat riistanvärisiä ja punaisia ja nämä värit ovat edelleen ylivoimaisesti suosituimmat. Nykyään näyttelyissä näkee kuitenkin jo aika usein myös sinisiä ja toisinaan myös beigen ja hopean värisiä abyja.

Ulkoinen olemus

Abessinialainen ja somali ovat turkin pituutta lukuunottamatta ulkonäöltään aivan samanlaiset. Abyn turkki on lyhyt ja vartalonmyötäinen. Myös värit ovat samat kuin somalilla.

© Mirja Anttila 2004
 

Riista	Punainen	Sininen	Beige

Tulostettavat rotuesittelyt: abessinialainen / somali