PK-anemia

Teksti: Ell. Vuokko Pekkola

Terminologiaa käydään läpi perinnölliset sairaudet -sivulla, jos tekstissä käytetyt termit tuottavat vaikeuksia.

Mikä on PK-anemia?

PK on lyhenne sanasta pyruvaattikinaasi ja PK-anemia tarkoittaa sairautta, jossa pyruvaattikinaasin puutos aiheuttaa hemolyyttisen eli punasolujen hajoamisesta johtuvan anemian. Pyruvaattikinaasi on entsyymi, joka katalysoi eli nopeuttaa glykolyysiksi kutsutun kemiallisen reaktiosarjan viimeistä reaktiota soluissa. Glykolyysin tarkoituksena on muuntaa ravinnosta saadun glukoosin (rypälesokerin) sisältämä energia soluille hyödynnettävissä olevaan muotoon. Glykolyysi on erityisen tärkeä reaktiosarja punaisille verisoluille, koska punasolut eivät pysty hyödyntämään glukoosin energiaa samalla tavoin kuin muut solut. Pyruvaattikinaasin puute hidastaa siis merkittävästi punasolujen energiansaannin kannalta tärkeää reaktiota, mistä johtuen punasolujen energiansaanti jää normaalia heikommaksi, ja yksittäisten punasolujen elinikä normaalia lyhyemmäksi. Punasolujen lisääntyneestä hajoamisesta seuraa krooninen anemia.

PK-anemiaa tavataan abessinialaisten ja somaleiden lisäksi eräillä muillakin kissaroduilla kuten ocicatilla, bengalilla, singapuralla, kotikissalla, siamilaisella ja itämaisella pitkäkarvamuunnoksineen, sekä lisäksi vielä monilla koiraroduilla ja ihmisillä. DNA-testi on Suomen kissaliitto ry:n rekisteröintisääntöjen mukaan suositeltava abessinialaisille ja somalikissoille. Kaikki vastuuntuntoiset kasvattajat testaavat kissojaan tarpeen mukaan ja ostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen ja pennun mukaan myyntilanteessa vanhempien / esivanhempien testitulokset.

Historiaa

PK-anemia todettiin abessinialaiskissalla ensimmäisen kerran vuonna 1992 USA:ssa. Pian sen jälkeen todettiin ensimmäiset tapaukset abessinialaisilla ja somaleilla myös Euroopassa ja Australiassa. Vuosituhannen vaihteen tienoilla löydettiin PK-anemian aiheuttava mutaatio R/L-PK-geenissä ja saatiin aikaan kaupallinen geenitesti, jonka avulla pystytään luotettavasti selvittämään abessinialaisen tai somalin PK-status. Muille roduille on nykyään myös olemassa geenitestit. Geenitesti voidaan tehdä minkä ikäiselle kissalle tahansa, koska yksilön pysyvä genotyyppi määräytyy sillä hetkellä, kun siittiö hedelmöittää munasolun ja alkion kehitys alkaa.

PK-anemian periytyminen

PK-anemia periytyy autosomaalisti, resessiivisesti ja monogeenisesti, eli PK-anemian aiheuttaa autosomissa (muussa kuin sukupuolikromosomissa) sijaitseva yksi mutatoitunut geeni: R/L-PK-geeni.  Kissan on saatava mutatoitunut geeni molemmilta vanhemmiltaan voidakseen sairastua PK-anemiaan. Kissan status PK-anemian suhteen voidaan selvittää kaupallisesti saatavana olevalla geenitestillä ja se voi siis olla

  • Negatiivinen eli normaali (N/N), jolloin kissalla ei ole mutatoitunutta R/L-PK-geeniä kummassakaan vastinkromosomissaan
    TAI
  • kantaja (N/K), jolloin kissa on saanut toiselta vanhemmaltaan normaalin ja toiselta vanhemmaltaan mutatoituneen R/L-PK-geenin
    TAI
  • positiivinen (K/K), jolloin kissa on saanut molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen R/L-PK-geenin ja on altis sairastumaan PK-anemiaan

Sekä negatiivinen että kantaja ovat molemmat täysin terveitä kissoja, jotka eivät voi sairastua PK-anemiaan missään vaiheessa.

Normaali, eli R/L-PK-mutaation suhteen negatiivinen kissa antaa aina kaikille jälkeläisilleen normaalin R/L-PK-geenin, eikä siten yksikään sen jälkeläisistä voi sairastua PK-anemiaan lisääntymiskumppanin PK-statuksesta riippumatta. Kahden kantajan jälkeläisillä on 25% mahdollisuus olla positiivisia, 50% mahdollisuus olla kantajia ja 25% mahdollisuus olla negatiivisia. Kahta kantajaa ei siis tule yhdistää keskenään, koska tällöin voi syntyä statukseltaan myös positiivisia, ja siten sairastumiselle alttiita kissoja. Kun yhdistetään kantaja ja negatiivinen, on syntyvillä pennuilla 50% mahdollisuus olla kantajia. Positiivisia kissoja ei voi syntyä kantaja-negatiivinen  – yhdistelmästä. Positiivista kissaa ei suositella käytettäväksi jalostukseen, mutta jos niin kuitenkin haluttaisiin jostain syystä tehdä, tulisi positiivinen kissa ehdottomasti yhdistää negatiiviseen kissaan, jolloin jälkeläiset olisivat kaikki vain kantajia, eikä yksikään niistä voi sairastua PK-anemiaan.

PK-anemian oireet, hoito ja ennuste

Vaikka kissa olisi perinyt PK-anemian aiheuttavan mutatoituneen geenin molemmilta vanhemmiltaan ja olisi siis geneettiseltä statukseltaan PK-positiivinen, sille ei välttämättä tule koskaan minkäänlaisia oireita. Mahdollisesti tulevat oireet ovat tyypillisesti epäspesifisiä eli sellaisia, jotka voivat johtua monenlaisista sairauksista. Oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, ripuli, kalpeat limakalvot, huono ruokahalu, huonokuntoinen turkki ja laihtuminen.  Oireet voivat tulla hitaasti pitkällä aikavälillä tai kissan vointi saattaa romahtaa äkillisesti. Oireiden alkamisiässä on hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua, ja oireet saattavat parantua ja taas pahentua itsestään. Stressaavat tilanteet kuten infektiosairaudet, suuret elämänmuutokset, tiineys ja synnytys, näyttelyt jne. saattavat laukaista oireet tai pahentaa niitä.

Verinäytteistä voidaan tyypillisesti todeta anemia, lisääntynyt punasolujen nuoruusmuotojen määrä veressä, lisääntynyt globuliiniproteiinien ja punasolujen hajoamistuotteen eli bilirubiinin määrä plasmassa sekä koholla olevat maksa-arvot. Kaikilla PK-anemiaa sairastavilla kissoilla ei välttämättä kaikkia näitä muutoksia todeta. Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa saatetaan myös todeta suurentunut perna ja laajentuneet sappitiet. Punasolujen hajottaminen ja kierrätys tapahtuu pernassa, joten sen suurentuminen johtuu normaalia kiivaammasta punasolujen hajoamisesta. Sappiteiden laajentuminen puolestaan johtuu sappitietukoksesta, jonka aiheuttaa bilirubiinin ylenpalttinen määrä sapessa. Bilirubiini kiteytyy ja saattaa mineralisoitua sappikiviksi.

PK-anemiaan ei tunneta tehokasta hoitoa. Pernan poisto saattaa joissain tapauksissa helpottaa oireita. Jos kissalla on sappitiehyttukos, sappirakon kirurginen poisto helpottaa usein oireita ainakin tilapäisesti. Tutkimuksissa on löydetty viitteitä siihen, että lääkehoito rautaa kelatoivalla lääkkeellä saattaisi pidentää PK-anemiaan sairastuneen kissan elinikää. Jos oireet eivät ole vakavat, PK-anemia ei välttämättä lyhennä kissan ikää. Tärkeää kuitenkin on että geenitestiä käyttämällä voidaan tehokkaasti estää positiivisten, eli mahdollisesti PK-anemiaan sairastuvien kissojen syntyminen.

Johtavat geneetikot eivät suosittele resessiivisesti periytyvien geenimutaatioiden karsimista eläinpopulaatioista, koska samalla kavennetaan rodun monimuotoisuutta ja geenipohjaa. Monimuotoisuus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä säilyttää rajatuissa lisääntymispopulaatioissa erilaisten sisäsiittoisuusongelmien välttämiseksi.

Lähteet

Kohn B, Fumi C. Clinical course of pyruvate kinase deficiency in Abyssinian and Somali cats. Journal of Feline Medicine and Surgery 2008. 10: 2, 145 – 153.

Felipedia.org. Pyruvate kinase deficiency. Haettu Internetistä 22.5.2012 [http://www.felipedia.org/~felipedi/wiki/index.php?title=Pyruvate_kinase_deficiency]

PennGen. Pyruvate kinase (PK) deficiency. Haettu Internetistä 22.5.2012 [http://research.vet.upenn.edu/LinkClick.aspx?fileticket=U0rNndMXiHk%3d&tabid=545&mid=960]