Mikä on sijoituskissa?


Suomessa jalostuskissojen sijoittaminen on vakiintunut käytäntö rotukissojen kasvatuksessa. Parhaimmillaan sijoitus on hieno kokemus sijoituskodille, mutta joskus syntyy myös ikäviä kiistatilanteita. Olemme koonneet tähän artikkeliin tietoa sijoituskissasta haaveileville ja muutamia konkreettisia ohjeita, mitä kannattaa ottaa huomioon etukäteen sijoitussopimuksia laadittaessa. Sopimuksia ja käytäntöjä on niin monta kuin kasvattajiakin. Näin ollen kannattaa selvittää etukäteen tarkasti mihin on sitoutumassa. On hyvä ottaa huomioon sopimusta laadittaessa, etteivät kasvattaja eikä haltija voi jälkikäteen yksipuolisesti keksiä lisäehtoja sopimukseen. Sopimukseen kirjataan yleensä siirtokielto, eli sopimus on vain ja ainoastaan sen laatijoiden välinen, eikä sopimusta voi siirtää kolmannelle osapuolelle, kuten kasvattajan tai haltijan ystävälle. Artikkelin lopussa on myös muistilista, josta voit tarkistaa mitä asioita sijoitussopimuksesta olisi hyvä löytyä.

Mikä on sijoituskissa?

Sijoituskissa on kasvattajan yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa (esim. sijoituskoti tai toinen kasvattaja) omistama jalostuskissa, joka asuu muualla kuin kasvattajan luona. Kasvattajaa kutsutaan sijoitusasioissa kissan omistajaksi tai luovuttajaksi, kun taas ihminen, jonka luona kissa asuu, on kissan haltija tai vastaanottaja. Sijoituskissa voi olla sukupuoleltaan joko naaras tai uros.

Miksi kissoja sijoitetaan?

Kissat eivät tavallisesti viihdy isoissa laumoissa, eikä useimmilla kasvattajilla ole rajattomasti tilaa asunnoissaan. Näin ollen kasvattaja ei voi pitää kotonaan kaikkia niitä kissoja, joita haluaisi jalostukseen käyttää.

Miten sijoitus käytännössä toimii?

Sijoitussopimuksia voi olla hyvin monenlaisia. Sopimus on aina luovuttajan ja haltijan välinen asia, ja sitä voidaan muokata molempia osapuolia tyydyttäväksi. Alempana kerrotut sijoitukseen liittyvät asiat ovat yleisesti sijoitussopimuksissa sovittavia asioita. Yksittäinen sijoitussopimus voi poiketa ehdoiltaan huomattavastikin tässä esitetystä olematta kuitenkaan mitenkään epätavallinen. Mihin tahansa ehtoihin ei kuitenkaan pidä suostua (Kts jäljempänä). Usein sijoitussopimuksen pohjana käytetään Kissaliiton sopimuspohjia (naaraskissan ja uroskissan sijoitussopimuspohjat), ja lisäehdoista sovitaan erillisellä sopimuksella. Kissaliiton sopimuspohja ei ota kantaa pentujen hoitokuluihin, joten ne on hyvä kirjata naaraskissan sopimuksen lisäehtoihin.

Kulut

Useimmiten haltija maksaa kissasta vakuusmaksun, joka on kissan normaalia myyntihintaa alempi, esimerkiksi puolet myyntihinnasta. Vakuusmaksu palautetaan haltijalle sijoitussopimuksen ehtojen täytyttyä, ja samalla kissa siirtyy haltijan omistukseen, ellei sopimuksessa ole muuta sovittu. Jos sijoitussopimuksen ehdot eivät täyty sopimuksen päättyessä (eli kissa siirtyy haltijalle vaikka pentuja ei ole syntynyt), ei vakuusmaksua palauteta. Sopimuksen luonteesta riippuen kissasta saatetaan maksaa myös osa kauppahinnasta, jota ei palauteta myöhemmin. Haltijalle saatetaan myös tarjota mahdollisuus lunastaa kissa itselleen ennen sopimusehtojen täyttymistä maksamalla loput kissan hinnasta.

Kissan luovuttaja eli kasvattaja vastaa kissan kasvatuskäyttöön liittyvistä kuluista, kuten esimerkiksi jalostukseen vaadittavista testeistä. Haltija taas vastaa kissan tavanomaiseen ylläpitoon ja terveydenhoitoon liittyvistä kuluista, kuten ruuasta, hiekasta ja rokotuksista. Muiden kulujen, kuten esimerkiksi kissan vakuutuksen, näyttelykulujen ja onnettomuuksien korvaamisesta sovitaan yleensä erikseen sijoitussopimuksessa.

Sijoitusnaaras


Koiramaailmasta poiketen sijoituskissa synnyttää pääsääntöisesti omassa, tutussa kodissaan, eli haltijan luona. Kissa ei ole laumaeläin ja tottuu usein hitaasti vieraisiin kissoihin, jolloin sille on stressittömämpää hoitaa pennut tutussa ympäristössä ja laumassa. Kasvattaja saattaa myös haluta kissan synnyttämään kissalaansa, missä tapauksessa kissa viettää jopa useita kuukausia kasvattajan luona. Tällöin kannattaa varautua totuttamaan kissa hitaasti takaisin omaan kissalaumaan paluun jälkeen. Synnytyspaikasta sovitaan yleensä jo sijoitusta suunniteltaessa ja viimeistään sijoitussopimuksessa.

Yleisimmin kissa sijoitetaan 1-2 pentueen ajaksi tai kunnes naaras tulee tiettyyn ikään, esimerkiksi täyttää kolme vuotta. Luovuttaja korvaa tiineen ja imettävän naaraan lisäravinnon tarpeesta koituvat kustannukset sekä pentujen ruokinnasta ja hoidosta aiheutuvat kulut. Kulukorvaukset kannattaa aina merkitä etukäteen sijoitussopimukseen mahdollisimman tarkasti, jottei jälkikäteen tule kiistaa tai epäselvyyksiä sopimuksen sisällöstä. Esimerkiksi pentueen ruokinta- ja hiekkakulut voivat nousta useisiin satoihin euroihin. Etukäteen on myös hyvä sopia miten kasvattaja haluaa pentuja ruokittavan ja hoidettavan.

Useimmiten kissojen astutukset, synnytykset ja pentujen hoito sujuvat ongelmitta omalla painollaan. Sijoitussopimusta tehdessä kannattaa kuitenkin yhdessä miettiä miten toimitaan, jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Saattaa olla, että pennut kuolevat tai pentueeseen syntyy vain jalostuskäyttöön soveltumattomia pentuja. Tällöin on hyvä sopia uusintayrityksen mahdollisuudesta tietyin ehdoin. Etukäteen on myös hyvä sopia kuka on vastuussa synnytyksestä ja pentujen hoidosta, jos ne tarvitsevat ensimmäisinä viikkoina lisäruokintaa ja erityishuomiota. Kasvattajalta kannattaa kysyä kuinka linjan naaraat ovat aiemmin synnyttäneet ja hoitaneet pentunsa. Jos synnytys ei suju saattaa keisarinleikkaus olla vuorokaudenaikaan katsomatta ainoa vaihtoehto. Sopikaa etukäteen myös miten toimitaan hätätilanteissa. Keisarinleikkaus päivystysaikaan voi maksaa useita satoja euroja.

Sijoitusehtojen täytyttyä tai naaraan saavutettua sopimuksessa määritellyn iän, naaras siirtyy haltijan omistukseen. Kasvattaja saattaa edellyttää naaraan leikkauttamista omistajanvaihdoksen myötä, mutta naaras saattaa myös siirtyä haltijan omistukseen täysillä jalostusoikeuksilla. Tämäkin asia on hyvä kirjata sopimukseen etukäteen. Kasvattaja ei voi vaatia jälkikäteen esimerkiksi naaraskissan leikkauttamista omistajuuden siirron ehdoksi vastaanottajan kustannuksella, jos sitä ei ole kirjattu sijoitussopimukseen.

Sijoituskolli

Silloin tällöin kasvattajat sijoittavat naaraskissojen lisäksi myös uroksia. Uroskissa tulee sukukypsäksi 6 kk - 1.5 vuoden ikäisenä ja yleensä sitä pyritään käyttämään mahdollisimman pian jalostukseen. Toisaalta, jos kissa ei merkkaile tai ole muuten hankala, voi olla perusteltua odottaa hieman pidempään, jotta mahdolliset terveysongelmat tulevat ilmi ennen kuin uros on ehtinyt siittää useita pentueita.

Yleisimmin uros sijoitetaan 1-5 pentueen ajaksi. Koska abessinialainen ja somali ovat pieniä rotuja, samaa urosta ei ole perusteltua käyttää liian moneen astutukseen. Näin ollen esimerkiksi viisi pentuetta saattaa olla perusteltua teettää lähinnä tuontiuroksella, jolla on harvinaisempi sukutaulu. Sopimusehdoissa saatetaan määritellä myös tietty ikä, jolloin uros siirtyy haltijan omistukseen joka tapauksessa.

Astutus voidaan järjestää joko kollin tai naaraan luona ja joissakin tapauksessa myös täysin vieraalla maaperällä. Astutusjärjestelyistä ja kissan kuljettamisesta astutuspaikalle tulee sopia aina kasvattajan kanssa. Yleisimmin naaras tulee kollin luokse, koska kolli kokee olonsa itsevarmimmaksi kotonaan. Etukäteen on hyvä sopia kauan naaras on kollin luona ja kuka korvaa naaraan ruokintakustannukset, vai tuleeko naaraan mukana ruuat. Useimmiten naaras tuodaan kollin luokse kunnollisessa juoksussa ja se viipyy noin kaksi vuorokautta. Kissoille on hyvä tarjota oma rauhallinen huone astutuspaikaksi. Hyvän sukupuolivieetin omaavat kissat selviävät usein astumisista omin avuin, liian avuliaat ihmiset voivat jopa häiritä.

Etukäteen on hyvä sopia miten toimitaan, jos uros alkaa merkkailemaan häiritsevästi. Merkkailun lisäksi leikkaamaton uros saattaa joissain tapauksissa ruveta isottelemaan talouden muille kissoille. Kasvattajalta kannattaa tiedustella etukäteen, miten saman linjan urokset ovat käyttäytyneet leikkaamattomina, sillä taipumus merkkailuun usein periytyy. Mahdollisimman stressitön ympäristö saattaa myös ehkäistä merkkailua.

Nykyään uroskissa on mahdollista kastroida kemiallisesti käyttämällä hormoni-implanttia, jonka vaikutusaika on 6-18 kuukautta (tai kauemmin). Implantti ei ole riskitön kasvattajan kannalta, vaan se voi tehdä kissasta lopullisesti steriilin. Implanttia voidaan hyödyntää riskit tiedostaen sijoitusurosten kanssa, jos kissalta haluttaisiin vielä myöhemmin pentuja, mutta esimerkiksi merkkailun takia sen kanssa eläminen muodostuu mahdottomaksi.

Sijoitusehtojen täytyttyä tai uroksen saavutettua sopimuksessa määritellyn iän, uros siirtyy haltijan omistukseen. Kasvattaja useimmiten edellyttää uroksen leikkauttamista omistajanvaihdoksen myötä. Merkkailu ja muut lieveilmiöt yleensä häipyvät parin viikon kuluessa leikkauksesta.

Mitä sijoituskissa ei ole?

Sijoituskissa ei ole ilmainen kissa. Vaikka kissasta ei joudukaan maksamaan täyttä hintaa, ja vaikka kasvattaja korvaa jalostuskulut, kissasta koituu kuitenkin samat normaalit ylläpitokulut kuin omasta kissasta.

Sijoituskissa ei ole haltijan oma kissa, vaan kasvattajan (tai kasvattajan ja haltijan yhteisessä) omistuksessa oleva kissa. Allekirjoittamalla sijoitussopimuksen haltija sitoutuu noudattamaan sopimuksen ehtoja. Mikäli haltija ei noudata sopimuksen ehtoja, kissa saattaa äärimmäisessä tilanteessa jopa palautua kasvattajalle.

Sijoituskissasta voi aiheutua monenlaista vaivaa. Siitoskykyinen kolli voi merkkailla, eikä sijoituskissaa voi omin päin leikkauttaa sopimatta asiasta kasvattajan kanssa. Myös naaraskissat saattavat merkkailla etenkin kiiman aikana, ja mourunta saattaa olla hermoja raastavaa kuultavaa niin sijoituskodille kuin naapureillekin. Naaraskissan kiimaan voidaan yleensä käyttää kiimanestopillereitä, jolloin kiimaa ei tule. Luovuttajan velvollisuus on ottaa sopimusta laadittaessa huomioon, ettei sijoituskissasta muodostu haltijalle liiallista rasitetta esimerkiksi merkkailun takia.

Etukäteen on myös hyvä sopia kasvattajan kanssa miten astutusmatkat ja näyttelyt hoidetaan ja miten astutuksen ajoituksesta sovitaan. Kasvattajilla on hyvin erilaisia käytäntöjä, joista on hyvä päästä molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen ennen sopimuksen allekirjoittamista. Kissasta voi joutua olemaan pitkiäkin aikoja erossa esimerkiksi ulkomaille suuntautuvien astutusmatkojen aikana, vaikka yleisimmin astutusmatkat ovat kestoltaan parin päivän pituisia. Kannattaa myös hyvissä ajoin sopia kuka vie ja hakee kissan astutusmatkalta ja miten mahdolliset matkakulut korvataan. Kasvattaja saattaa myös haluta käyttää sijoituskissaa itse näyttelyissä niin koti- kuin ulkomaillakin. Lisäksi kissan jalostuskäyttö voi tulla ajankohtaiseksi haltijalle epämukavaan aikaan.

Sijoituksen tarkoituksena ei myöskään ole, että kasvattaja saa kissalleen ja sen pennuille ilmaisen ylläpidon. Koska sijoitusehdot voivat vaihdella sopimuksesta riippuen, mitään yksiselitteisiä ohjeita on mahdotonta antaa. Pyydä sijoitussopimus nähtäväksi etukäteen ja mieti, oletko ymmärtänyt kaikki ehdot ja ovatko ne sellaisia, joihin voit sitoutua. Jos joku kohta vaikuttaa epäselvältä, pyydä kasvattajalta tarkennusta.

Vaikka kissa on kasvattajan omaisuutta, kasvattajalla ei ole myöskään oikeutta hakea kissaa haltijan luota ilmoittamatta etukäteen tai mielivaltaisesta syystä. Sopimusrikkomustilanteissa kasvattajan kuuluu ensin huomauttaa asiasta ja antaa haltijalle mahdollisuus korjata epäkohta. Mikäli haltija ei huomautuksesta huolimatta korjaa epäkohtaa, kasvattajalla on oikeus saada kissansa takaisin.

Sijoittaminen edellyttää molemmilta osapuolilta hyvää kommunikaatiokykyä ja joustamista tilanteiden mukaan. Sijoitus sujuu helpoiten, jos kasvattajalla ja haltijalla on samantapaiset ajatukset kissojen hoidosta (esim. ruokinta ja käsittely) ylipäätään. Parhaimmillaan sijoitus on molemmille osapuolille erittäin myönteinen kokemus.

Miksi ruveta sijoituskodiksi?

Sijoituskissa on hyvä tapa tutustua rotukissatoimintaan sekä kissojen jalostuskäyttöön. Kasvattaja huolehtii jalostuskäyttöön liittyvistä käytännön asioista, kuten tarvittavista papereista, sopivan naaraan / kollin etsinnästä ja uusien kotien löytämisestä syntyville pennuille. Sijoituskodin vastuulle jää yleensä pentujen päivittäisestä ruokinnasta ja hoidosta vastaaminen, kasvattajan toimiessa tukena ja apuna neuvoineen.

Kuka voi toimia sijoituskotina?

Sijoituskotina voi toimia kuka tahansa, joka on valmis sitoutumaan sijoitukseen. Ollakseen hyvä sijoituskoti ei tarvitse välttämättä olla kiinnostunut esimerkiksi näyttelytoiminnasta tai olla itse halukas kasvattamaan tulevaisuudessa. Sijoitus voi kuitenkin olla hyvä portti tiellä kasvattajaksi, kun kokeneemman kasvattajan huomissa voi turvallisesti kokeilla kokeeko toiminnan omakseen. Usein kasvattaja toivoo käytännön syistä sijoituskodin sijaitsevan mahdollisimman lähellä omaa asuinpaikkaansa. Hyvät välit ja toimiva yhteistyö kasvattajan kanssa ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Muistilista sijoitussopimuksen laatimiseen

  • Vakuusmaksu / hinta
  • Sopimuksen ehdot (esim. kuinka monta pentuetta) ja kesto
  • Kissan hoitokulujen jako osapuolten kesken
  • Vakuutus (vakuutusmaksujen ja mahdollisten korvausten jako osapuolten kesken)
  • Kissan näyttelytys
  • Astutus ja astutusmatkat
  • Jalostukseen liittyvät kulut
  • Emon ja pentujen hoitokulut pentueen aikana
  • Miten toimitaan jos pentuja ei tule tai pentueessa on vain yksi pentu
  • Muut ehdot